Huomaatko minut? – Kokeellinen valokuvanäyttely Vierailukeskus Kahmarissa

24.11.2021 | Tuula Salminen, Lounais-Suomen Jätehuolto

Huomaatko minut? – Kuva ja kiertotalous yhteisellä matkalla -valokuvanäyttely on Tuula Salmisen tulkinta pienuudesta ja kauneudesta, herkkyydestä ja kestävyydestä. Näyttely on esillä Lounais-Suomen Jätehuollon Vierailukeskus Kahmarissa. Tässä näytteilleasettajan kuvaus näyttelyn synnystä.

Suoritin luontovalokuvaajan ammattitutkintoa. Yhtenä tehtävänä oli luontokuvakokonaisuuden toteuttaminen ja päätin rakentaa valokuvanäyttelyn. Työskentelen Lounas-Suomen Jätehuollossa (LSJH) ja työtehtäväni puitteissa olen liikkunut paljon jätekeskuksissa ja lajitteluasemilla. Toimintakuvien lisäksi olen vuosien aikana ottanut kuvia myös toimipisteiden luonnosta, erityisesti oman kiinnostuksen kohteistani; kasveista ja muodoista.

Luonnon kunnioittaminen ja sen monimuotoisuuden säilyttäminen on minulle tärkeää. Ympäristön huomioiminen ja kiertotalouden kehittäminen on vahvasti mukana myös LSJH:n toiminnassa. Halusin yhdistää annettuun tehtävään kiertotalousajattelun ja päätin kokeilla, voisiko ottamiani valokuvia painaa erilaisille LSJH:n jätekeskuksista kerätyille materiaaleille.

Näin syntyi Huomaatko minut? – Kuva ja kiertotalous yhteisellä matkalla -valokuvanäyttely

Huomaatko minut? -valokuvanäyttely Vierailukeskus Kahmarissa. Kuva: Pekka Lintusaari

Onkohan visioni toteutuskelpoinen?

Keväällä 2020 soittelin lähialueen painotaloihin ja selvittelin, oliko visioni toteutuskelpoinen – voisiko valokuvia painaa eri materiaaleille niin, että pohjamateriaali jäisi tunnistettavaksi, jolloin se lisäisi oman tarinansa kuvan tarinaan. Toivoin löytäväni yhtiön toimialueella toimivan yrityksen, jonka kanssa voisin tehdä yhteistyötä. Tällaisen yrityksen löytäminen olikin yllättävän haastavaa.

Usean puhelinsoiton jälkeen kuitenkin löysin Salossa sijaitsevan Hokkipainon, jossa kuvia pystytään painamaan monille erilaisille pinnoille. Ideani olisi siis mahdollista toteuttaa.

Kuva-arkisto täydentyy

Näyttely koostuisi valokuvista, jotka olisi kuvattu LSJH:n toimipisteissä, ja jotka painettaisiin toimipisteiltä kerätyille materiaaleille. Nämä loisivat näyttelyyn selkeän teeman. Tässä vaiheessa en vielä halunnut tehdä liian tarkkaa teemarajausta kuva-aiheille, vaan päätin ottaa uusia valokuvia monipuolisesti eri aiheista. Kasvatin kuva-arkistoani kesän ja syksyn aikana. Jätekeskuksissa luonto on monipuolista ja kuvattavaa riittää kaikkina vuodenaikoina.

Ensimmäiset koevedokset

Tammikuussa 2021 kävin läpi kuva-arkistoani. Keräsin reilun 150 valokuvan kokoelman, josta valitsisin näyttelykuvani, kunhan ensin näkisin koevedoksista, miten valokuvat ja erilaiset materiaalit toimisivat yhdessä, ja minkä tyyppisiä kuvia kannattaa näyttelyyn valita.

Sain luvan kerätä toimipisteiltä erilaisia jätemateriaaleja näyttelyprojektiini. Talvipakkasilla materiaalin keräilyllä oli etunsa, puupohjaiset materiaalit pysyivät kuivina.  Keräilin monentyyppisiä materiaaleja, koska en vielä tiennyt mitkä materiaalit parhaiten toimisivat.

Tein muutaman keräilyreissun jätekeskuksiin, lisäksi kävin etsimässä poistotekstiilihallilta erilaisia tekstiilejä. Kotona puhdistin keräilemiäni materiaaleja, vertailin ja pohdin, mitkä toimisivat ja mitkä ei. Keskustelin myös tarkemmin painotalon kanssa materiaalivaatimuksista. Moni löytämäni ”aarre” ei soveltunutkaan painettavaksi, suunnitelma näyttelykokonaisuudesta eli jatkuvasti.

Sovin painotalon kanssa ensimmäisen tapaamisen helmikuun alkuun 2021. Vein mukanani muutamia materiaalipaloja, joiden pinnat olin puhdistanut hyvin.  Olin valinnut kokeiltavaksi puuta, metallia, muovia, kaakelia, lasia ja kangasta. Mukanani oli myös yksi valokuva, jonka olin yrittänyt valita niin, että se toimisi kaikilla materiaaleilla. Olin myös saanut selkeät ohjeet kuvan koosta, muodosta ja siitä, miten kuva tulisi käsitellä. Sama kuva painettaisiin eri materiaaleille, jolloin saisi parhaimman käsityksen siitä, miten erilaiset materiaalit toimivat.

Koevedostusta varten materiaalit kiinnitettiin erilliselle levylle kaksipuolisella teipillä. Imumatto piti levyn paikoillaan matossa tulostuksen aikana. Kuva: Tuula Salminen

Seuraavalla viikolla sain katsottavakseni tulokset. Metallipinnalle ei koevedosta uskallettu tehdä, koska oli epävarmaa, olisiko sitä saanut kiinnitettyä riittävän hyvin pohjalevyyn tulostuksen ajaksi. Terävimmät kuvat olivat sileillä melamiini- ja lasilevyillä. Puu- ja kaakelipinnalla pinnan struktuuri erottui selvästi, niistä huomasi myös, miten pohjamateriaalin väri vaikuttaa kuvaan. Puuvillakankaan nukka pehmensi sille painettua kuvaa hienosti. Lasilevylle painettu kuva oli vaikuttava; kuvan olemus muuttui, kun sitä katsoi erilaisia valonlähteitä vasten. Valkoisille muovi- ja melamiinipinnoille painetut kuvat muistuttivat eniten paperille painettuja kuvia.

Tulokset olivat siis lupaavia ja nyt tiesin, minkälaisia materiaaleja tarvitsin.

Huomaatko minut? -näyttely valmistuu keväällä 2021

Valitsin näyttelyyn keskenään erilaisia materiaaleja, jotka myös toisivat oman struktuurinsa ja ulottuvuutensa kuvaan; puuta, metallia, lasia, kaakelia, muovia ja kangasta. Valitsin myös suhteellisen vaaleita materiaaleja, jotta kuvien sävyt eivät liikaa muuttuisi. Kuvamääräksi rajasin 12 kuvaa, 2 kuvaa kullekin materiaalille. Näyttelykuvat sijoittuisivat kapean käytävän varteen, jolloin niiden tarkasteluetäisyys olisi lyhyt. Tämän vuoksi materiaalikoko oli pidettävä suhteellisen pienenä.

Valokuvien teemaksi valitsin kasvit. Selkeä teema sitoisi erilaisille materiaaleille painetut kuvat eheäksi kokonaisuudeksi. Poikkeuksena säännöstä jätin yhden muotoa esittävän kuvan kasvikuvien joukkoon. Suurin osa valokuvista on otettu Topinojan jätekeskuksessa.

Monenlaista materiaalia tuli toimipisteiltä haalittua. Kuva: Tuula Salminen

Kankaiden valintaa ja työstämistä painoa varten. Kuva: Tuula Salminen

Sopivien materiaalien löytäminen vaati vielä muutamia jätekeskuskäyntejä. Varmistin lisäksi painotalolta, että pyöreille pinnoille painaminen onnistuisi, samalla keksimme myös menetelmän metalliesineiden painamiseen. Kotona viimeistelin materiaaleja; irrotin ruuveja ja niittejä, sahasin, raaputin, pesin, hioin, purin tikkejä. Tarkistin, ettei levyissä ollut teräviä reunoja, eikä kiiltäviin pintoihin ollut jäänyt sormenjälkiä. Kankaista revin sopivia paloja ja irrotin pitsejä painamisen ajaksi.

Käsittelin valokuvat niin, että ne loivat värimaailmaltaan rauhallisen kokonaisuuden, samalla tiedostaen, että materiaalit, joille kuvat painettaisiin, lisäisivät niihin oman tarinansa. Testivedoksista huolimatta lopputuloksia ei voinut täysin ennakoida. Kuvakoot määrittelin niin, että kuvat jäivät hieman suuremmiksi kuin painettavat materiaalit, mikä helpottaisi kuvien painamista. Tämän jälkeen vein kuvatiedostot ja materiaalit painotaloon ja jäin odottamaan tuloksia.

Kuvat sain painosta maaliskuun puolivälissä. Olin tyytyväinen tuloksiin, materiaaleissa olleet kolhut ja kolot toivat kuviin mielenkiintoisen lisänsä. Puu-, muovi- ja metallitöihin ruuvasin koukut, joihin saisin ripustuslangat kiinni. Rautalanka sai toimia kaakelien ripustuslenkkinä. Puuvillakankaasta ompelin tyynyn, pellavaliinaan kiinnitin pitsin takaisin ja kiristin liinan bambukeppien väliin. Lasilevyt olivat painavia, niiden kehykset rakennettiin alumiinilistasta. Nämä kehykset ovatkin ainoa uutena hankittu materiaali näyttelyssä, muu on kierrätettyä. Kehysten takana olevat metallitangot pitäisivät lasit hieman irti seinästä, jolloin valo pääsisi kauniisti myös kuvien taakse.

Jäljellä olikin enää nimilappujen kirjoittaminen, esittelytekstin laatiminen, valokuvien ripustaminen ja valojen säätäminen. Näyttely oli valmis – siitä tuli eheä kokonaisuus. Matka visiosta valmiiseen näyttelyyn oli mielenkiintoinen ja opettava.

Mikä on näyttelyn sanoma?

Haluan näyttelylläni tuoda esille kiertotalouden ja luonnon kunnioittamisen tärkeyttä sekä kaikkialla olevaa kauneutta, sitä löytyy myös jätekeskuksista ja lajitteluasemilta. Haluan muistuttaa ihmisiä pysähtymään ja katsomaan ympärilleen, ihastelemaan, olemaan kiitollisia pienistä asioista.  Pienet ja vaatimattomat asiat jäävät helposti huomaamatta – myös luonnossa. Ne ovat kuitenkin yhtä tärkeitä kuin suuret ja mahtavat, kaikkia tarvitaan.

Pitää vain pysähtyä, katsoa ja huomata. Pysähtyä kaiken kiireen keskellä lapsen lailla ihastelemaan. Olla tässä hetkessä, ei huomisen huolissa tai eilisen murheissa. Onko kiire todellista? Mikä on tärkeää?

Halusin myös rikkoa rajoja ja laajentaa valokuvan mahdollisuuksia. Valokuvia voi painaa myös kierrätetylle materiaalille, ja näin antaa materiaalille uusi elämä.

Teksti: Tuula Salminen, laatuvastaava, Lounais-Suomen Jätehuolto, 020 7282104, tuula.salminen@lsjh.fi

• Valokuvanäyttely on osa luonnonvalokuvaajan ammattitutkintoani (Naturfotografi – yrkesexamen inom mediebranschen AXXELL)
• Valokuvat olen kuvannut LSJH:n toimipisteillä vuosina 2016-2020.
• Kuvat on painettu LSJH:n toimipisteiltä kerätyille jätemateriaaleille.
• Painotyön on tehnyt salolainen Hokkipaino Oy.
• Näyttely on esillä LSJH:n Vierailukeskus Kahmarissa, Kuormakatu 17.

Oliko artikkeli kiinnostava? Jaa se somessa: facebook twitter linkedin